Eilen oli jälleen aika palata veneilyn pariin. Lähdin ystäväni kanssa Erkylään suurten saaliiden toivossa. Matka aloitettiin Hong Kong:in kautta, josta ostin pari uutta vaappua.

Myös ystäväni otti mukaansa Lidl-paattinsa. Täytimme venhot, kun ystäväni huomasi, että hänen toinen pohjakammio veneestä vuosi. Asialle ei voinut tehdä mitään, joten päätimme ettei reissua tämän takia peruttaisi. Lisäksi toivoimme, ettei muita reikiä ilmesty lisää. Veneet vesille ja kohti vastatuulta. Tuuli oli yllätävänkin voimakas ja korkeimmat aallot kastelivat hieman paitaakin jo. Oli erittäin raskasta soutaa vastatuuleen. Lisäksi airot todistivat jälleen huonoutensa. Ne taipuivat ja napsuivat kivasti aina vastatuuleen soutaessa, kun niihin kohdisti vähänkin enemmän voimaa.

Alkuun kun aloin kalasteleen laitoin toisen uusista vaapuistani. Vaappussa oli erittäin hyvät heitto-ominaisuudet ja se lensi kivasti jopa veneestä. Ainoa huonopuoli oli se, että se ui hieman liian syvällä Erkylänjärven kokoisella lammella, eikä sitä voinut kunnolla käyttää. Toinen vaappu oli taas väritykseltään silakan värinnen ja se ui selkeästi pinnemmassa. Kala ei vain iskenyt siihen. Olen huomannut, että erkylässä erityisesti kirkkaat keltaiset ja punaisen sävyt toimivat hyvin. Itsellä kului pitkän aikaa ennen kuin nappasi. Ystäväni oli kerennyt saalistamaan jo yhden reilun 100g ahvenen sekä kaislikon reunasta mepsillä vajaan kilon hauen, kun minulla iski. Olin palaamassa jo myötätuuleen takaisin rantaan, kun vapa alkoi vispata. Ei kun kelaamaan, mutta noin 5 metriä ennen venettä peto irtosi. Päätin ottaa uusinta kierroksen ja palasin taaksepäin ja nyt nappasi. Ylös nousi jälleen noin 300g ahven. Tästä innostuneen tein vielä kerran uusinta kierroksen samalla alueella, mutta nyt tyhjin koukuin.

Tulipa tänäänkin taas lähdettyä kalaan. Paikka tuttu Erkylänjärvi. Nyt keli oli selkeästi tyynempi, mutta silti oli huomattavissa, että pienikin tuulen vire vie baattia voimakkaasti. Käytin pientä punavalkoista vaappua, jonka olin viimekesänä ostanut Niemisjärvien kioskilta. Aloin soudella rantoja pitkin eikä aikaakaan kun nappasi. Ylös nousi pieni ahven. Päästin pedon jatkamaan kasvuaan ja suuntasin samalle alueelle jossa toissapäivänä tärppäsi. Ja niin tärppäsi nytkin. Ahven jälleen ja nyt hieman isompi kuin toissapäivänä. Yritin jatkaa haravointia samalla alueella, mutta mitään ei noussut ylös. Suuntasin takaisin rantaan. Nyt maihinnousu oli selkeästi helpompaa kun tuulikaan ei tehnyt kiusaa. Alkaa Erkylä oleen jo hieman rutiinin oloista, täytynee ehkäpä suunnata seuraavaksi matka jonnekkin muualle.

Kumiveneen neitsytpurhjehdus on nyt suoritettu, ja se sujui huomattavasti paremmin, kuin monelta muulta kuuluisammalta ja isommalta veneeltä (Titanic, Wasa). Eli pinnalla pysyttiin. Ensimmäiseksi kohteeksi valtisin tutun järven eli Erkylänjärven Riihimäen ja Hausjärven rajan tuntumassa. Järvellä on hieman hankala kalastaa rannalta sillä se on aika pusikkoinen. Lisäksi Erkylässä tuntuu kalaa olevan ihan kohtalaisesti.

Pakkasin kumiveneen suurehkoon reppuun, jossa sitä oli hyvä kantaa ja tilaa jäi vielä tarvikkeillekkin. Rannalle on matkaa noin kilometri paikasta johon auton voi jättää. Rantaan päästyä alkoi armoton pumppaus. Varsinkin sisälaita on työläs pumpattava, sillä venttiilinä on ns. uimarengas venttiili. Vihdoin vene oli kuosissaan ja laskettu vesille, ja ei muuta kuin itsekkin kyytiin. Ensivaikutelma vedessä kumiveneessä oli, että tässähän uidaan syvällä. Soutuasento oli sellainen, että takamus upposi lievästi pinnan alapuolelle, mutta sivut kannatteliva venettä suorassa.

Alun totuttelemisen jälkeen oli aika aloittaa kalastus ja vaappua veteen. Syvän istuma-asennon ansiosta virvelin käsittely toi hieman haasteita ja alku totuttelua. Mutta kyllä se siitä alkoi sujumaan. Ei kestänyt kauaakaan kun tajusin, että tuuli oli aika voimakas näinkin pienelle järvelle ja vene otti tuulta mukaansa ihan kiitettävästi. Liekö syynä tuuli vai mikä, mutta pienempien vaappujen hallinta oli hankalahkoa.

Pari tuntia soudeltua nappasi. Veto ei ollut suurta, mutta selkeästi nyt oli jotain kiinni. Aloin kelaamaan ja tajusin, ettei pohjalla istuessa saa kalaa mitenkään ylös, sillä kädet hädin tuskin ylettyivät veteen. Pikainen kiikkerä asennon korjaus joka mahdollisti paremman hallinnan virvelille ja jopa otteenkin kalasta. Haavi voisi kyllä olla varmempi vaihtoehto. Vihdoin sain kalan ylös. Ahven! Noin 200g. Ei mikään mieletön peto, mutta sellainen, joka kannatti pitää. Yritin saada samalta alueelta vielä toista samanlaista, mutta tyhjin tuloksin.

Kolmen tunnin soutelun jälkeen palasin rantaan. Matkalla huomasin, että toisessa airossa oli jo väsymisen merkkejä ja se oli jo hieman taipunut. Saa nähdä kuinka kauan menee ennen kuin joudun vaihtamaan airot kokonaan. Rantaan pääseminen olikin jo hankalampi juttu. Tuuli vei kokoajan pois kohdalta josta olin ajatellut nousta. Lisäksi syvä soutuasento oli selkeästi tarkoitettu toimimaan niin, että kun veneestä noustaa, niin se ajetaan hiekkarannalle ja ei ole väliä vaikka hieman kastuisikin. Vihdoin pääsin ylös ilman isompia kastumisia. Maihinnousu ei ollut näyttävä, mutta kuiva. Vene ylös järvestä ja rannalle kuivattamaan ja tyhjentämään sitä. Tyhjennyksessä huomasin jälleen tämän yhden venttiilin toimimattomuuden. Jos sinne ei mennyt ilma, niin ei tullut sieltä ilma poiskaan. Koko tyhjennys ja reppuun pakkaukseen kului aikaa ehkäpä noin 30min juurikin tämän yhden onnettoman venttiilin takia.

Havaintoja ensimmäiseltä veneilyltä:

• Venttiilien toiminta (varsinkin tämä yksi onneton)
• Syvä soutuasento (haavi voisi olla hyvä)
• Airot (saa nähdä kauanko kestävät käsittelyä)
• Ankkuri (kovalle tuulelle ja heittelyyn)
• Maihinnousun harjoittelu (nyt ei mitään kaunista katseltavaa)
  

No niin, nyt se on hankittu. Eli sain vihdoin ja viimein hankittua kuvailemani kumiveneen Clas Ohlsonilta hintaan 29,90. Itse asiassa hankin veneen jo viime viikonloppuna, mutta vasta nyt sain aikaiseksi aukaista paketin ja katsoa miltä vene näyttää täytettynä. Pakkauksen perusteella vene on juuri sellainen kuin pitääkin, pieni kooltaan ja painoakaan ei ole liiaksi.

Paketti aukaistunakaan ei tuonut mukanaan kummempia yllätyksiä. Itse vene, airot, pumppu, ohjeet/varoitukset sekä pieni korjaus setti, joka saattaa tulla käyttöön hyvinkin pian. Ohjeet itsessään olivat kolmella eri kielellä ruotsiksi, norjaksi ja suomeksi. Itse ohjeesta puolet oli varoituksia ja loput miten vene täytetään. Lisäksi ohjeessa kerrottiin, että se on "tarkoitettu yhdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, tai henkilöille, joiden yhteispaino on enintään 160kg." Lisäksi veneen mitat, jotka ovat 115x230cm. Eli minulle ja kalastustarvikkeille aivan riittävä.

Ja ei kun pumppaamaan. Pumppauksen alkuhetkillä kävi jo selväksi, että pakkauksen mukana tullu pumppu on aika tehoton, sekä venttiilejä hieman vierastava. Varsinkin aivan tyhjänä oli suuttimen hankala pysyä venttiilissään, mutta kun ilmaa oli jo kammioissa hieman, pumpun suutinkin pysyi jo paremmin paikallaan. Venttiilit on numeroitu 1-4 ja tuossa järjestyksessä ne myös pumppasin.
3 ensimmäistä venttiiliä on tyypiltään uimarengas ja viimeinen on jo hieman järeämmän mallinen. Varsinkin sisälaidan pieni venttiili oli suhteellisen hidas ja ihmettilinkin miksei myös tähän oltu voitu pistää järeämpää venttiiliä. Kokonaisuutena pumppaus kesti noin 15min. Airot olivat myös osissa ja ne koostuivat kahdesta putkesta kärjestä sekä melaosasta ja kumirenkaasta. Yleisvaikutelma näistä oli se, että saa nähdä kuinka pitkään nämä lasikuituputket kestävät ennenkuin murtuvat poikki.

Kumivene oli nyt täytetty ja oli aika koe istua se, jolloin jo ensimmäinen pohjaventtiili aukesi. Huomasin, että on syytä "upottaa" nämä venttiilit, ettei vahingossa aukaise niitä. Yleisvaikutelmalta vene tuntuu lupaavalta. Se on sopivan levyinen minulle, sekä kun istuu kärjessä jää jalkopäähän tilaa tarvikkeille. Koeajo näyttää käytännössä mitkä ovat venee ajo-ominaisuudet. Joka tapauksessa veneessä istuessa tuli fiilis, että nyt on päästävä kalaan, ja äkkiä.

Liekö keskikesän kuuma aurinko vai mikä sekoitti pääni saadessani tämän idean. Idea on ostaa marketista pieni kumivene ja lähteä sen kanssa kalaan. Lisäksi ajattelin myös kirjoittaa kokemuksiani näistä retkistä. No, nyt on blogi perustettu ja luet ensimmäistä kirjoitustani. Seuraavaksi pitäisi löytää vene.

Olen aiemminkin soudellut kumiveneellä järvellä. Minulla oli ystäväni kanssa Lidl:stä ostettu kumivene, mutta se ei kestänyt kolmatta kesää käytössämme ja päästi viimeisen pihahduksen juuri juhannuksen tietämillä. Kumivene oli noin kaksi metriä pitkä ja sen kantavuus oli 250kg luokkaa. Kyseessä ei ollut suuri vene vaan sellainen jonka sai helposti kantokassiin ja rannalle. Vene palveli meitä hyvin ja harmitti vietävästi kun sitä ei voinut enään korjata.

Tuo kumivene toimi vertailukohtana, kun lähdin uutta venettä metsästämään. Nyt olen selaillut internetin verkkokaupat sekä paikalliset marketit ja potentiaalinen kumivene on löytynyt. Vene on ProAqua 300 ja löytyy Clas Ohlsonista. Hinta huikeat 29,90. Tuo Vene on kuvan perusteella hieman pienempi kuin aikaisemmin käytössäni ollu paatti. Lisäksi se lupaa kannatella pinnalla 160kg, joka riittä hyvin minulle, varusteille ja isommallekkin saaliskalalle. Tarkoitukseni on tulevana viikonloppuna käydä kyseinen paatti hakemassa lähimmästä liikkeestä.